Elämä sykkii päin helvettiä. EIhän musta ollutkaan pitämään säännöksiäni, niitä, etten saa syödä mitään herkkuja, ja että alan sitä myöten laihtua. EN ole pystynyt pitämään mitään. Mutta jokin pakottava voima sanoo mulle, että voin vielä tehdä lupauksen, vaikka uuden vuoden kunniaksi, että en koskaan syö herkkuja . Siis Makeita ja rasvaisia . Tietysti jotain hyvää on kai saatava syödä( vaikka ei oikeastaan saisi edes ajatella niin), joten voisin syödä suolaisia herkkuja.

Toinen vaihtoehto on pitää herkkupäivä kerran viikossa. Mulle vain käy aina niin, että herkkupäiviä tulee yhtäkkiä \"monta\" viikkoon, kun joku jossain aina tarjoaa. Olisipa niin vahva, ettei tarvisi ede ajatella, kuinka vaikeeta on lopettaa karkinsyönti, vaan voisi vain kylmän viileästi kieltäytyä kaikesta. Ylimpänä arvona itsekieltäymys?

Mä en tänään enää kestä itseäni. Mulla oli keskiviikkona litteä , kiva vatsa, puuroa mahassa ja terveellinen olo. Sitten yöllä menin ryyppäämään niin, että kadotin tavarani, kaverin kameran ja riehaannuin heilumaan leipäveitsen kanssa frendin jatkoilla. Neljä haavaa ranteeseen ja hirvee morkkis aamulla. Sitten onkin pitänyt syödä pitsaa, mässätä ystävän luona vohveleita, leipoa kotona pullaa ja oksentaa ja huomata, että enää ei oksennus tulekaan niin kuin ennen. Onpa ihana syömishäiriö. Imuroidessa huomaan yhtä-äkkiä voivani pahoin, mutta en ehdi vessaan, ja vatsasta tulee pelkkiä happoja oman asunnon lattialle. On tämäkin elämää! Ruoka pysyy vatsassa, hapot tulee ulos, mahaa turvottaa, silmäluomia peittää punerva verenpurkauma, paino nousee, rytmit menee sekaisin, raha-asiat valvottaa ja viha saa aikaan painajaisunia ja paniikkikohtauksia. Mä haluan päättää, että en enää vuoteen syö karkkeja, en enää vuoteen vedä mitään herkkuja, mitään sellaisia makeita herkkuja. Tai valkoisesta vehnäjauhoista pupellettua puppua. Mä haluan elää terveellisesti. Tästä tulee terveydelle hyvä vuosi. Ois hyvä kelata, mitä vuosi on pitänyt sisällään, ja mitä siitä on jäänyt mieleen. Ainakin teen kirjallisen lupauksen alkoholista, herkuista ja karkeista. Ja täällä tunnustan, jos jotain lupauksiani rikon. Tää on syömishäiriön ja mielialahäiriön kummitusjuna. Täällä ei mikään ole mahdotonta, vaan kaikki on väistämätöntä todellisuutta, matkustamista ilman reittejä tai päämääriä.